The wind howls, plays the saw, bends the hazed horizon (poem) - Risto Oikarinen - Finland

Tuuli ulvoo, soittaa sahaa, taivuttaa harsoista horisonttia. Pimeyden pupillit supistuvat, sumun keskeltä kuultaa valoa: Lentävä lintulan nunnaluostari puhkoo meren pulleaa vatsaa, mastot raapivat taivaankantta, tähtihaulien rikkomaa. Asukkaat keinuvat keittiössä: abbedissa vatkaa munavoita, noviisi rypyttää piirakoita, nunna nuijii naudan lihaa, veisaa virttä rytmissä, tahdista toiseen, vuodesta vuoteen, he valmistautuvat horisonttiin, taivaan ja maan hääjuhliin, keinuttaa, keinuttaa, pilvet lyövät ikkunaan, minua alkaa oksettaa, haluan lopettaa vatkaamisen, rypyttämisen, nuijimisen, veisaamisen, maailmoitten välissä purjehtimisen.

The wind howls, plays the saw, bends the hazed horizon. Pupils of pitch-dark contract, light gleams from the fog: The Flying Lintula Nunnery punctures the bloated belly of the sea, masts scrape the vault of heaven torn by star pellets. The residents sway in the kitchen: the abbess whips eggbutter, a novice folds pasties, a nun pounds beef, hums a hymn rhythmically, from bar to bar, from year to year, they prepare for the horizon, for the wedding of heaven and earth, it’s rocking, it’s rocking, clouds beat the windows, I start to feel sick, I want to stop whipping, folding, pounding, chanting, sailing between the worlds.